Anonyymit häiritsijät, pseudoälyllinen puuhastelu ja vihollisen arvostettavuus

Tosimaailma on fiktiivistä maailmaa mälsempi mm. siinä mielessä, että tosimaailmassa esiintyy vain harvoin sellaisia vihollisia (tai vastustajia, lievemmin sanottuna), joita voisi luonnehtia sanoille "wau, siinäpä vasta vihollinen/vastustaja". Kysyin jokunen vuosi sitten netin keskustelufoorumilla millainen olisi arvostettava vihollinen ja sain vastaukseksi mm. seuraavanlaisia luonnehdintoja (ilmaisuja yleistetty hivenen):

- sellainen, jolta voi oppia jotakin uutta ja jonka voi voittaa puolelleen siten, että myös hän kokee voittaneensa

- ritarillisuus, vastustajan arvostaminen, kumartaminen vastustajalle ennen taistelua, ei iskuja vyön alle

- kuuntelisi omat argumenttini ja koettaisi osoittaa ne jotenkin vääriksi käyttämällä hieman erilaista lähestymistapaa

- pyrkisi taistelussa särkemään lentokoneen, mutta mielellään näki lentäjän pelastautuvan laskuvarjolla

- sellainen, jolle melkein yhtä mieluusti häviää kuin voittaa, tai ainakin niin ettei lopputulemalla ole kummallekaan suurempaa väliä

Kun on kyse sellaisista vastustajista, jotka pyrkivät erilaisin esim. psykologiasta ja neurotieteistä ammennettujen ja yksinkertaistettujen tekniikoiden avulla aiheuttamaan haittaa vastustajalleen, niin kyse on todellakin puhtaasti pelkästä haitan aiheuttamisesta. Ei siis mitään erityistä pelaamista, vaan loputonta samojen mahdollisimman helposti toteutettavissa olevien kaavamaisuuksien toistamista, joita voi kytkeä yhteen muiden vastaavien tekniikoiden kanssa (vrt. komponenttipohjaisuuteen).

Olisi tietyssä mielessä houkuttelevaa sanoa, että tämä liittyisi jotenkin erityisesti suomalaisuuteen, mutta kyllä tämän voi liittää keihin tahansa, jotka elävät urbaania elämää ja ovat saaneet riittävästi edes peruskoulutusta.

Nykyajalle on melkeinpä tyypillistä se, että häirintämuotoinen haitanteko hajautetaan ts. sen osatekijät esiintyvät useissa eri konteksteissa ja useiden eri henkilöiden toteuttamana. Internet ja sosiaaliset verkostot mahdollistavat sen, että häirintään voi helposti osallistua kaverin kaverin kaverin kaveri, jolloin haitanteon lähdettä hyvin vaikea jäljittää takaisin toiseen suuntaan. Koska häirintä on tehokkaampaa silloin, kun se esiintyy myös tosimaailmassa, eikä pelkästään Internetissä, joka on jossain määrin lokeroitavissa omaksi erilliseksi kontekstikseen, häirintää pyritään tuomaan esiin myös esim. koulussa tai työpaikalla – kuitenkin tyypillisesti siten, ettei sitä voida suoraan todistaa pelkästään osoittamalla.

Vaikeasti osoitettavissa olevaa häirintää voi hyvin kutsua anonyymiksi häirinnäksi. Tällainen anonyymius tapaa houkutella häirintään osallistujia erilaisiin kokeiluihin, koska kukaan ei tule syyttämään heitä siitä, että heidän kokeilunsa oli laadultaan huono. Tieteellisen tiedon helppo saatavuus on johtanut siihen, että anonyymit häiritsijät tulevat jo varhaisella iällä tietoiseksi esim. stressin ja aivosolujen kuolemisen yhteydestä. Stressi aiheuttaa tunnetusti kortisolin lisääntymistä, mikä taasen pidempään jatkuessaan aiheuttaa aivosolujen tuhoutumista.

Anonyymien häiritsijöiden eräänä kokeiluna voi täten hyvinkin olla jatkuvan ulkoisen stressin ylläpitäminen erilaisten häirintäkeinojen avulla. Älyllisen puuhastelun tuntua he saisivat mukaan esim. siitä hypoteesista, että häirinnän kohteena oleva henkilö oireilisi ulospäin näkyvästi (esim. ihollaan) neuronien tuhoutumisen yhteydessä vapautuneiden toksisten aineiden vuoksi, joita oli kertynyt tuhoutuneiden solujen lysosomeihin.

Häirintä itsessään voisi koostua esim. jatkuvasta erheiden ja virheiden tekemiseen houkuttelusta ja ohjailusta. Ks. tähän liittyen Wikipedian artikkeli List of cognitive biases a esim. James Reasonin kirja Human Error. Olennaista on häiritsijöiden itsensä pysyminen anonyymeinä. Heidän häirintänsä voi ajoittain saavuttaa "nokkelan tason", mutta arvostettavien vihollisten toiminnaksi sitä on mahdoton määritellä, koska se perustuu yleensä aina yritys ja erehdys -menetelmään. Tyypillisesti häiritsijöillä on useampia kohteita häirittävänä, jolloin yhdestä kohteesta saatua oppia voidaan hyödyntää jonkun toisen kohteen kanssa.

Linkkejä liittyen stressiin ja neuronien tuhoutumiseen:

https://www.google.fi/search?q=stress+kill+neurons&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a

http://news.bbc.co.uk/2/hi/6442001.stm

http://www.youramazingbrain.org/brainchanges/stressbrain.htm

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=stress-kills-brain-cells

http://news.softpedia.com/news/Stress-Kills-Neurons-and-Triggers-Parkinson-s-Disease-166045.shtmlhttp://peacefulparadox.hubpages.com/hub/cortisol-kills-brain-cells-by-the-millions

Bonuksena linkki liittyen oksidatiivisen stressin ja vapaiden radikaalien aiheuttamaan lysosomien tuhoutumiseen (tutkimusabstrakti): http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18764739