Ei tarvetta jatkotarkkailuun

Syynä psykiatrisella osastolla olemiseeni (2008) oli, minulle kerrotun mukaan, tarkkailtava oleminen. Perimmäisenä syynä oli yksi omilla koulun käyttäjätunnuksilla suojattuun verkkoon kirjoittamani viesti, jossa mainitsin vertauksenomaisesti siitä kuinka ihmisillä on pahan ja hyvän käsitteet menneet siinä määrin sekaisin, ettei pahuus saisi heissä aikaan pitkäaikaisia tunnereaktioita, käyttäen esimerkkinä skenaariota, jossa ko. koulussa tapahtuisi ns. kouluammuskelu.

Olin ollut ns. "vapaaehtoisessa pakkohoidossa", missä pakko muodostui siitä, että minulla ei ollut ulospääsyoikeutta, mutta muuten olin ikään kuin "omasta vapaasta tahdostani" siellä.

Tilasin jälkeenpäin minusta tuona aikana kirjoitetut raportit itselleni ja niissä sanottiin sama mikä viimeisenä päivänä "hoidossa" eli ei ole tarvetta jatkotarkkailulle. Hämmästyttävän ohut nippu sitä paperia oli ja yhtä hämmästyttävän vähän kokonainen hoitohenkilökunta useine vuoroineen tuli ilmeisesti mitään kirjoittaneeksi. Niistä ei todellakaan voisi muodostaa mitään yhtenäistä kertomusta tuolla osastolla olemisesta. Räikein puutos oli ulkopuolisten henkilöiden kanssa keskustelemisten jääminen pois raporteista, vaikka niillä oli vaikutusta siihen miten minua käsiteltiin.