Eroon ylimääräisistä ehdollistumista ja assosiaatioista

Sen jälkeen kun opin, että omaa mieltä on täysin mahdollista siistiä, jäsennellä uudestaan ja turhia assosiaatiolinkkejä on mahdollista katkoa, aloin kirjailemaan erilaisia kokeiluja ylös. Seuraavan pohjustustekstin jälkeen on pitkä lista näitä kokeiluja (täydennetty viimeeksi vuonna 2008), mutta niitä ei varsinaisesti ole käyty sillä tapaa läpi, että niiden yleinen toimivuus olisi varmistettu. Niitä voidaan pitää myös siinä mielessä viitteellisinä, että niiden ymmärtämiseksi voidaan tarvita jonkinlaista, tässä tarkemmin määrittelemätöntä, esitietoa.

Varsinainen merkittävin mielensiivoamiseni tapahtui siten, että muutettuani toiseen kaupunkiin (vuonna 2004), pyrin järjestelemään asioita niin, että voisin mahdollisimman suuressa määrin elää siten, ettei mikään toisi mieleeni sitä kaupunkia ja ko. kaupunkiin liittyviä asioita, josta olin pois muuttanut. Toinen kaupunki oli idässä ja toinen lännessä. Varsinaisena syynä pois muuttamiselle olivat opiskelut, sekä se että vain muutama ystävä tuntui aidolta ja rehelliseltä minua kohtaan. Myöhemmin ymmärsin, että nekin eräät veljekset, joiden seura oli aiemmin miellyttänyt, olivat olleet pitkälti feikkiystäviä (pitkä tarina).

Käytännössä juuri se, että pyrin tuomaan mahdollisimman vähän aiempaa mieleeni ja aloin rakentaa mieleeni jotain uutta, jo itsessään karsi ylimääräisiä assosiaatioita mielestäni. Joillekin ihmisille tulin jopa suoraan valehdelleeksi olevani jostain toisesta kaupungista, jotta saisin ohjattua puheen eri suuntaan kuin siihen kaupunkiin, josta olin lähtenyt. Kun nyt sitten kuukausien kuluttua palasin tuohon lähtökaupunkiin toviksi takaisin, koin mieleni puhdistuneen, eikä oikeastaan aiemmin ahdistusta, ärtymystä tai huonoa mielialaa aikaan saaneet kohteet tuottaneet ollenkaan mitään häiritsevää tunnetta. Se oli varsin vapauttava tunne. Seuraavan listan lisäksi kannattaa tutustua myös zeniin ja meditointiin.

 

Listaa mahdollisista antiehdollistamiskeinoista (editoimaton versio, voi sisältää ajatusvirheitä, kirjoitettu useita vuosia sitten)

Kirjain kerrallaan. jos joku on toistanut sinulle monta kertaa jotain tiettyä sanaa, joka muistuttaa jotain sinulle erityisen tuttua asiaa, tuo sana tuppaa tulemaan tietoisuuteen vähän joka asiasta, eikä siitä meinaa helpolla päästä irti. samalla kun tuo sana tulee tietoisuuteesi, tulee myös sanan esittäjä mieleen, mahdollisesti "pään kera" (kasvot, hiukset ja silleen).

pääset eroon tästä vaivasta, kun muokkaat kirjain kerrallaan tuon moneen kertaan lausutun sanan toisenlaiseksi. pari kierrosta riittää. toimii ainakin kaksitavuisilla sanoilla.

Älä toista samaa kaavaa.  jos huomaat, että jonkin tietyn asian jälkeen, teet tietyn asian ja sen jälkeen sen tietyn asian, riko tämä kaava (jos haluat). toisto vahvistaa olemassa olevia kytkentöjä.

Monimutkainen sana. teorian asteella on se pystyisikö keksimään jonkin monimutkaisen sanan, joka ei tarkoita mitään, eikä assosioidu mihinkään, mutta jota toistamalla heti sen jälkeen kun aiemmin lausuttu häiritsevä sana on tullut tietoisuuteen, pystyisi ohjaamaan sanasta heräävät assosiaatiot "romukoppaan", eivätkä ne pääsisi itseään häiritsemään. tarpeeksi toistamalla tästä tulisikin oppi, jota ei tarvitsisi erikseen itselleen jatkuvasti toistaa, vaan kaava toimisi automaattisesti?

Kutsumasana. tai mitä jos antaisi näille häiritsevillä sanoille jonkin oman kutsumasanan, jolla ne voisi kategorisoida ja heittää kaiken kerralla menemään tai sysätä jonnekin mielen uumeniin ikuisesti piiloon?

entä esineet, joista tulee mieleen jokin assosiaatio? miten tämän ehdollistuman voi rikkoa? tai oman kehon liikesarjat tai jokin sormella osoitettava kohta itsessä? tai jokin sana tuo jotain mieleen tai jokin ilme tuo jotain mieleen tai mikä muu vain. musiikkikappaleiden introsäkeissä on mahdollista luoda uusi ehdollistuma, kun alku on samanlainen kuin jossain aiemmin tehdyssä ja lopulta intron alku alkaakin tuoda tämän uuden asian tietoisuuteen. mutta voisiko näiden tapauksessa soveltaa sama kuin "kirjain kerrallaan" -kohdassa?

Kieltämisen välttäminen. joitain mainoksia yrittää väkisin vältellä, jotteivät ne pääsisi vaikuttamaan, mutta sitten ne ovat jatkuvana riskinä. mutta tekeekin niin, että antautuu katsomaan niitä ja todella miettii mainostettavia tuotteita, rehellisesti. jos tuote on todella huono, tuotteen mainokset eivät tule enää vaikuttamaan sinuun kovinkaan tehokkaasti.

Hyväksymisen kautta tapahtuva kyllästyminen. jos jokin asia ärsyttää, ja se tuppaa tulemaan tietoisuuteen aivan tarpeettoman usein, hyväksy se. Näe siinä esiintyvät positiiviset puolet (etsi ne) ja hyväksy ne ihan sellaisenaan. Älä ajattele, että tuo asia olisi pelkkää 100 %:sta pahaa, vaan näe hyvätkin puolet. Anna tulla vaan niin paljon informaatiota kuin on tullakseen; ei sitä loputtomasti tule. Totuttaudu näihin ajatuksiin, lopulta nimittäin luonnollisen toiston kautta kyllästyt niihin ja ne alkavat tulla aina vain harvemmin esiin.

Näe syytekijät. Näe ajatuksien verkosto ja muut taustatekijät, jotka ovat vaikuttaneet jonkin asian esiintymiseen tietyllä tavalla. Ne voidaan kaikki esittää visuaalisesti vaikka pelkän kynän avulla piirtäen, kun ne osaa nähdä oikein.

Sivuun pyyhkäisy. ajattele pyyhkäiseväsi editsesi kädelläsi tai ihan millä vaan. kuvittele vaikka jokin efekti, joka "tyhjentää" tai "pyyhkii" näkymästä pois ei-halutut asiat.

Henkilöehdollistuma. jos joku on pyrkinyt saamaan aikaan sen, että hän tulisi mieleesi aina esim. jotain kehonliikettä tehdessäsi, pääset tästä ehdollistumasta eroon, kun käyt miettimään kuinka surkea rääpäle tuo tyyppi onkaan. Jos hänessä on esiintynyt jotain mukavaa ja hyvää, sivuuta ne ajatukset. Etsi hänestä heikkouksia, mieti missä hän on surkea ja osaamaton, mieti kuinka hän on epäonnistunut aiemmissa kokeiluissaan koska on ollut niin laiska, muistele miten hän on yleensäkin on vain pyrkinyt vain hoitamaan asiat helpoimman kautta, eikä hän todennäköisesti koskaan tule saavuttamaan mitään erityistä. Jos käytte samaa koulua, nauti siitä miten hän ei hallitse alkuunkaan moniakaan eri kurssien aiheita. Tällaista ajattelua hetken aikaa jatkettuasi, voit olla jo varma, ettei tuo tyyppi enää tule tietoisuuteesi seuraavan kerran kun toteutat tuon kehonliikkeen mistä hän aiemmin tuli mieleen. Moinen rääpäle on helppo unohtaa. Voit myös vahvistaa unohtamista liittämällä tuohon kehonliikkeeseen jonkin sellaisen mielleyhtymän josta itse pidät.

Puhdistin. voit välttää jonkin ajatuksen raahautumisen perässä edetessäsi ajallisesti eteenpäin seuraaviin ajatuksiin, käymällä "puhdistimen" läpi. Tämä puhdistin on sellainen sana, kuva tai jokin muu asia, jonka käyt aina läpi, kun haluat erottaa kaksi asiaa toisistaan. Muuten näiden kahden asian välillä voi syntyä mielleyhtymälinkki. Tarpeeksi usein kun tätä puhdistintekijää käyttää, siihen kerääntyy niin monia linkkejä, että sitä ajatellessasi se täyttää hetkeksi koko tietoisuutesi ja kadotat yhteyden siihen ajatukseen, jota ajattelit sitä ennen. Sitten voitkin ajatella jotain uutta, tietoisuus puhdistettuna.

Usein ajatellaan, että se mihin jokin asia liitetään ensimmäiseksi, on se, mistä ei enää pääse eroon tai ainakin siihen vahvimmin assosioidutaan. Tämä on puppua. Jos asiaa ei ajattele riittävän pitkään aikaan, ei enää muista linkin olemassaoloa. Ei-kaivattujen asioiden tietoisuuteen tulemista voi sitten ehkäistä, ohjaamalla assosioiva tekijä johonkin ok-asiaan.

Umpikuja. jokin useampitavuinen mitään tarkoittamaton sana toimii hyvin kun haluaa estää jonkin nimiehdollistuman tulemisen tietoisuuteen. kun jotain asiaa katsoessasi, sinulle tuli aiemmin jokin sana mieleen, ajattele nyt aina ennen sen tulemista tietoisuuteen tätä toista sanaa. valitse jokin sellainen sana, jossa on useita tavuja, ja joka ei tarkoita mitään, eikä siitä synny mitään mielleyhtymiä. toista tätä korvaavuutta tarpeeksi kauan ja lopulta aiempi sana ei enää tule tietoisuuteen ollenkaan. aiempi sana raahautui perässä jonkin aikaa sen tietoisuuteen tulemisen jälkeen, mutta tällä tavoin korvaten, näin ei tapahdu. Tosin.. se monitavusana ei sittenkään saisi olla mitä vain, koska tulet tarvitsemaan varmasti jatkossakin jonkin toisen nimen kohdalla jotain tunnistamatonta umpikujasajaa. Vai käyttäisikö niissä kaikissa samaa sanaa? Mutta tällöin tämä umpikujasana linkittäisi nämä kaikki yhteen. Paitsi jos sitä todella ajattelee umpikujana eli ajatus saa luvan pysähtyä siihen. Mutta voi olla, että tunnistamatonta sanaa haluaa (siis ei mitään tiettyä sanaa, vaan yleensäkin tunnistamatonta sanaa) käyttää jossain aivan asiallisessakin yhteydessä. Tuolloin on vaikea sitä käyttää, koska se voi olla jo "varattu" tällä ei-halutulle nimelle.

Jos ehdollistumassa on kyse ihmisen nimestä, näe tuo nimi mielessäsi johonkin suurempaan kokonaisuuteen liitettynä, esim. kerrostalon rappukäytävän ovisummerilistassa, mutta jonakin muuna nimenä. Toteuta tämä niin, että ensin tuon ehdollistuman nimen tullessa tietoisuuteesi, toista heti mielessäsi jotain ennestään tuntemaasi, itsellesi tarpeetonta sanaa. Liitä muutaman erillisen toistokerran jälkeen mukaan kuva nimilistasta (ihan mikä lista vaan) ja ala toistaa ehdollistuneen nimen jälkeen itse valitsemaasi sanaa ja näkemään tuota listaa samaan aikaan. Muutamien toistokertojen jälkeen, ehdollistunut nimi ei meinaa tulla tietoisuuteen, vaikka sitä oikein yrittäisi muistella. Tämä liittyy siihen, että kuvan synnyttämisessä mieleen on aina viivettä ja jos kuvan ajattelemisen lopettaa kesken, ennen kuin on ehtinyt synnyttää kuvan siitä listasta, prosessi ikään kuin opettaa ehdollistunutta nimeä ohjautumaan kadoksiin. Joissakin tapauksissa voi olla parempi valita itse valituksi sanaksi jokin yleisessä käytössä oleva sana, sen sijaan että valitsee jonkin sanan, jota ei yleisesti kuule juuri missään. Tai voi kokeilla keksiä jotain puppusanoja, jotka eivät herätä edes mitään konkreettisia assosiaatiota. Yhden sanan sijaan voi kokeilla kahta sanaa, jne.

Edellisen korvaavaa ehdollistumaa täydentävän kuvan voisi valita niinkin, että se liittyy johonkin itselle mieluisaan asiaan. Eli konteksti johon lista liittyisi, olisi jotain itselle tuttua ja mieluista ympäristöä tai sinnepäin vievää. Voi ehkä tuntua ajatuksena oudolta liittää ei-kaivattu asia johonkin itselle mieluisaan asiaan, mutta kun kyse on tällaisesta ohjaamisesta, tulee tarpeeksi monien toistojen kautta käymään niin, että ei-kaivatun asian tietoisuuteen tulemisen jälkeen ei tarvitse edes toistella mitään tai pyrkiä tarkoituksella synnyttämään tiettyä kuvaa tai ajatusta, vaan se alkaa tapahtua itsestäänkin. Tarpeeksi jatkuttuaan, tuota aiempaa ehdollistumaa ei enää edes tule tietoisuuteen kovinkaan usein, jos ollenkaan, sillä se ei enää vaivaa mitenkään, eikä siihen oikein edes kiinnitä huomiota.

Voisi toki ajatella, että jos ehdollistuneen asiaan ohjaa jonnekin muuanne, voisi käydä niinkin, että tuosta muusta jostakin voi sitten ohjautua takaisin aiempaan ei-kaivattuun ehdollistumaan, mutta onneksi aivot eivät toimi niin. One way only.

Blockeriohjelma. ajatustoiminnot ovat ohjelmia. ne voivat olla suoraviivaisesti eteneviä skriptejä tai monimutkaisempia ehtolauseita sisältäviä ohjelmia. Kaikkia ohjelmia ei ole olemassa syntymästä lähtien, vaan ne luodaan myöhemmin. Jos sinulla ei ole ohjelmaa johonkin ajatustoimintoon, et myöskään voi sellaista ajatustoimintoa käyttää. Joskus aiemmin et esim. ole kiinnittänyt huomiota omiin sanojenkäyttötapoihisi, mutta nytpä niin jo teetkin, koska olet sellaisen ohjelman mieleesi luonut. Tämä ohjelma koostuu useista pienistä aliohjelmista, jotka toimivat kuin yksi. Itse asiassa se itsekin osa jotain suurempaa ohjelmaa. Yhden pienen ohjelma toiminta voi rajautua esim. siihen, että se estää jonkin tietyn ajatuksen tulemisen tietoisuuteen. Jos olet joutunut alttiiksi jollekin ehdollistumalle ja jostain asiasta tuppaa aina tulemaan mieleen jokin tietty toinen asia, voit kuvitella tämän pienen ohjelman asettuvan näiden kahden asian väliin ja täten katkaisemaan yhteys niiden välillä. Anna tälle ohjelmalle nimi. Muutaman kierroksen jälkeen tämä ehdollistuma näivettyy, eikä se enää vaivaa sinua.

Monien ehdollistumien synnyttämä ajatus hälvenee melko nopeasti, eikä aiemmin triggerinä toimiva objekti saa mitään häiritseviä tuntemuksia aikaan vaikka sitä kuinka tuijottelisi.

Tyrmäystavut. keksi neljä ei mihinkään assosioituvaa tavua, jotka kirjoitat paperille parisenkymmentä kertaa, tavuviivojen kera. Älä tavoittele mitään erityistä rytmiä, vaan keksi kolme erilaista ei-mihinkään assosioituvaa tavua, jotka voi riittävän helposti lausua peräkkäin. Muista ensin määritellä mikä on tarkoituksesi näille tavuille. Anna niille merkitys. Tarkoituksena on siis estää ei-haluttujen ajatusten tuleminen tietoisuuteen. Tämä vaatii aktiivista harjoittelua, muttei ole vaivalloista. Aina kun tietty ei-kaivattu ajatus tulee tietoisuuteen, lausu nämä tavut. Lausu tavuja välillä myös ääneen, mutta riittää kun lausuu niitä enimmäkseen mielessään. Ei mene kauankaan kunnes ei-haluttu ajatus ei enää palaudu tietoisuuteen assosiaatioiden kautta, ja siitä rauhan. Voit käyttää tätä keinoa esim. ihmisiin, joiden et haluavan tietoisuuteesi. Pyri siis toistelemaan tavuja aina sellaisissa yhteyksissä, kun haluat opettaa mielellesi, että "tätä en kaipaa, katkaise tämä assosiaatiolinkki". Tämä on varsin näppärä ja varsin vaivaton keino päästä eroon ei-kaivatuista assosiaatioista. Tätä voi myös ajatella ei-halutun ajatuksen kuihduttamiseksi. Toimii myös niin, että jättää kirjoittamatta tavut moneen kertaan ja kirjoittaa ne vain kerran ja vilkaisee kirjoitettuja tavuja aina silloin, kun ei-haluttu ajatus uhkaa tulla tietoisuuteen. Tavut ovat siitä käteviä, että niistä voi muodostaa miljardeja erilaisia yhdistelmiä, joten ne eivät lopu kesken. Jos yksi yhdistelmä alkaa "menettää tehoaan", kehitä uusi ja ala käyttää sitä. Voi myös ajatella kyse olevan opettamisesta mielelle, että tavut ja tuo mieleen tulllut asia ovat yhtä, sama asia. Koska tavuista ei synny uusia assosiaatioita, ne kuihtuvat pois mielestä käyttämättömyyden seurauksena ja vievät samalla mukanaan tuon ei-halutun asiankin.

Supermies. Tämä idea on lähtöisin Ben Furmanin kirjasta Muksuoppi. Jostain syystä tietoisuuteni tupsahti ajatus supermiehestä, joka tyrmää kaikki sellaiset assosiaatiot, joita minä en kaipaa. Se on minun oma supermieheni, supermiespuvussaan, treenattuine lihaksineen. Se nappaa ei-halutut assosiaatiot kiinni ilmasta, niiden kiitäessä kohti minua tai asettuu niiden tielle, jolloin ne osuvat pläjähtäen puvussa olevaan merkkiin.

Priorisointi. Jos jokin assosiaatio tuntuu tulevan mieleen vähän joka asiasta mitä katsoo tai ajattelee, voi paperin johon kirjoitti tyrmäystavut sijoittaa jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa se on nopeasti vilkaistavissa haluttaessa, mutta joka ei kumminkaan ole koko ajan näkyvillä. Tämä keino ikään kuin opettaa aivoille, että tyrmäystavoihin nyt kytketty asia on merkityksettömämpi kuin ne asiat, jotka ovat enemmän esillä. Tätä ei tarvitse jatkaa kuin pari päivää ja aiemmin vaivannut assosiaatio alkaa tulla tietoisuuteen varsin harvoin, kunnes lopulta se unohtuu tyystin, eikä vaivaa enää ollenkaan. Jos kyse on jostain tietyistä esineistä, jotka tuovat tietyn assosiaation tullessaan, piilota nuo esineet jonnekin missä ne eivät ole koko ajan näkyvillä.

Samankaltaisuudella sotkeminen. Jos esim. jonkun muun tekemä ele tai toimintatapa + jokin muu tekijä, kuten asiaan liittyvä työkalu tai asuste synnyttää tietyn assosiaation, sotke tuo assosiaatio johonkin samankaltaiseen ja ala käyttää sitä tuon ei-halutun sijaan.

Ole tietoinen monista eri asioista. Yksi simppeli keino häivyttää tarpeettomat ehdollistumat pois tietoisuudesta on olla tietoinen monista eri asioista, toimia monissa eri aktiviteeteissa, ajatella lukuisia erilaisia asioita, jotta tietoisuudessa liikkuu mahdollisimman paljon erilaisia asioita päivän mittaan, eikä aina saman toistoa aamusta iltaan. Myös laaja sivistyneisyys on hyödyksi, sillä monet ehdollistumat voi rikkoa siten, että havaitsee niissä ehdollistajan tekemiä ajatusvirheitä, joka saa aikaan tietynlaisen voiton tunteen, joka taasen viestittää mielellä, että “unohda tämä ehdollistuma, tälle ei ole käyttöä”. Laaja sivistyneisyys on siitäkin hyödyllinen, että kun ehdollistajat yrittävät ehdollistaa joihinkin “kansankielisiin” sanoihin, sinä käytät ajattelussasi eksaktimpeja käsitteitä. Tarvittavan tietämyksen voi hankkia tapauskohtaisestikin ja jälkeenpäin.

Toistosana. Voit myös toistella jotain tiettyä itsellesi sopivaa tarkoitukseen valittua sanaa mahdollisimman usein tehdäksesi siitä tärkeimmän sanan / käsitteen. Toisto sitä aina kun ei-haluttu asia tulee tietoisuuteesi ja lopulta ei-haluttu ei enää palaa tietoisuuteesi. Huomaa, että ei-haluttu ajatus saattaa tulla tietoisuuteen muutenkin kuin esim. objektien näkemisien tai muiden sanojen kuulemisien yhteydessä. Myös esim. jokin kehon liikerata voi saada sen aikaan. Mutta toistelet vain usein tuota itse valitsemaasi sanaa - mielessäsi - ja saat rauhan.

kierrätä jo käyttämiäsi keinoja, sillä toistuvan käytön seurauksena niiden teho laskee. kun jätät keinon "lepäämään" joksikin aikaa siitä ja käytät siinä välissä muita keinoja, käytössä ollut keino "latautuu".

Niputtaminen. Jos jokin asia vaikuttaa tulevan tietoisuuteen tarpeettoman usein, voi sen estää niputtamalla sen yhteen muutaman muun ei-kaivatun ajatuksen kanssa. Tämä luo eräänlaisen "ajatusmöhkäleen", joka ei "mahdu" tietoisuuteen kovinkaan helposti tai ehkä paremminkin, siitä tulee "hidas ja kömpelö" ajatuskasauma, jonka tietoisuuteen kulkeutuminen kestää tästä lähtien kauemmin. Huomaa tosin, että ei mikään varsinaisesti kulkeudu jotain tiettyä aina samassa paikassa sijaitsee pistettä kohti, sillä tietoisuus ei ole jotain mikä sijaitsee esim. pään keskellä. Mutta tässä tapauksessa sillä ei ole merkitystä. Ja huomaa myös sekin, että tämä luo aivoihin vain yhden eston. Jonain ajanhetkenä, kun ajattelet siten, etteivät "aivot muista tuota estoa olevan", voi ei-kaivattu ajatus silti päästä tietoisuuteen. Tai voi olla niinkin, että ei-kaivatusta ajatuksesta on useita eri "versioita" tai saman ei-kaivatun ajatuskokonaisuuden osia , jotka ovat verkottuneet eri tavoin, eri tahoille. Sillä on niinkin, että vaikka jollekin asialle on annettu jokin nimi, se ei tarkoita sitä, ettäkö tämä yksi asia olisi aivoissakin vain yhdessä paikoin. Eri ajanhetkillä havaittuina se voi tallettua eri paikkaan kuin aiemmin, eivätkä ne ole toisistaan edes "tietoisia".

Yllätys tempauksen sisällä. Pyydä ystävää kehittämään jokin tempaus, jonka "sisältä" löytyy jokin odottamaton asia. Tästä yllättävästä asiasta tulee uusi usein tietoisuuteen tuleva asia. Olennaista on, että tempaukseen täytyy eläytyä mukaan niin vahvasti, että ei-haluttuja meemejä tarkkaileva varovaisuus kytkeytyy pois päältä. Ja juuri tuolloin täytyy esittää tämä yllätys. Olennaista on, että kyse on luotettavasta ystävästä. Tällöin varovaisuuden kytkeytyminen pois päältä tulee todennäköisemmäksi, ei-ystävän kohdalla se voi lymyillä jossain taustalla valmiina triggeroitumaan. Jos yllätystä yrittää toteuttaa ei-toivottu henkilö tai yllätys ilmaantuu tilanteessa, jossa tekijää ei voida osoittaa, voi meemin aina karsia pois.

Tehokkaammalla ajatuksella karkottaminen. Ei-kaivatuilla meemeillä on joskus taipumusta levitä asioihin, joita ajattelet seuraavaksi niiden ajattelemisen jälkeen. Tämän voi tehokkaasti estää toistumasta tältä tietyltä osin, toistelemalla mielessäsi sellaisia tähän seuraavaan ajatukseen liittyviä asioita, joita oikeasti haluat siihen liitettävän. Tämä asettaa ei-kaivatun meemin kilpailutilanteeseen ok-asioiden kanssa, ja ei-kaivattu tulee häviämään sen.

Ei-kaivatut ajatukset vaivaamaan sitä harvemmin mitä enemmän erilaista tekemistä päivän aikana on. Ajattelu on pitkälti mielleyhtymien kautta seuraaviin siirtymistä. Asia A tuo tietoisuuteen asian B ja B tuo tietoisuuteen asian C jne. Tiettyjen asioiden suorittamisen aikana ei välttämättä koskaan tulla kulkeneeksi sellaisten ajatusten kautta, jotka triggeroisivat nämä ei-kaivatut ajatukset esiin. Karkeasti ottaen, mitä harvemmin tietyt ajatukset tulevat esiin, sitä enemmän tapahtuu näiden ajatusten surkastumista ja ne vaivaavat aina vain vähemmän. Tämä pätee kaikkiin ajatuksiin, ei vain ei-kaivattuihin.

Ehdollistuman karkotin. muutamasta vaikeasta tajusta luotu ehdollistuman karkotin, joka toimii vähintään joidenkin tuntien ajan ja pitää ei-kaivatut ajatukset kaukana. ja koska ne pysyvät kaukana, ne eivät pääse vahvistamaan synapsilinkkejään. selektiivisyydestä siis tässäkin kyse. tarkoituksena on tehdä niistä niin heikosti linkittyneitä, että ne lopulta kaikkoavat kokonaan. tavu voidaan kirjoittaa ja niiden kirjoitusasulla voidaan tehdä niistä vielä hieman hankalampia. ne eivät saa olla helposti lausuttavia tai muistettavia. sellaiset ovat hyviä, joissa lopussa on jo unohtanut mitä alussa oli.

Ehdollistuman syntymän estäminen. jos on uhkana, että saat jostain asiasta eksaktin kokemuksen, pyri heti ajattelemaan kaikkea mahdollista, ihan mitä vain, erilaisia asioita. eksaktiudet tallentuvat omaksi ajatussaarekkeekseen helpoiten. sotkemisella saa aikaan sen, ettei niitä muista enää hetken kuluttua tai myöhemminkään ollenkaan, paitsi korkeintaan erityisesti pyrkiessä ajattelemaan tuota asiaa.

Piilota karkoittimeksi tarkoitettu asia ja löydä se myöhemmin yllättyneenä. Parhaimmin omaan mieleen juurtuvat ne asiat, jotka ovat kaukana siitä asiasta, jota juuri sillä hetkellä ajatteli tai niistä ajatussaarekkeista, joita sillä hetkellä käsiteltiin. Niihin kun ei vielä todennäköisesti ole liitetty juuri tätä yllättävää asiaa tai yleensäkään siihen ei ole liitetty muita kuin tyypillisesti juuri siihen liitettyjä asioita.

heikennä ehdollistavaksi tarkoitettua kohdetta. käännä se vinoon, aseta se jotenkin toisin, jotenkin miten se ei kiinnitä samalla tavalla huomiota tai on jotenkin väsäyksen oloinen.

Kadottaminen.  jos et halua jonkin nähdyn asian vahvistavan olemassa olevia synapsilinkkejäsi, käännä katseesi pois siitä ja sinkoile muutaman sekunnin ajan ajatuksellisesti "sinne tänne". ajattele kaikenlaista erilaista ja hukkaa siinä samalla kuva mielessäsi. ei välttämättä ole väliä onko jonkinlainen "linkki" tuohon nähtyyn asiaan olemassa esimerkiksi kuuloaistin kautta (objektiin itsetuottama ääni tai kontekstissa esiintyvä ääni), kunhan vain katsot muuanne ja ajattelet joutavia. hetken kuluttua tuo asia saattaa vielä pyrkiä esiin, mutta ei siitä enää ehdollistumaksi ole, sillä se ei enää ole eksakti.

jotkut voivat yrittää toistaa jotain asiaa niin kauan erilaisiin konteksteihin käärittynä, jotta todennäköisemmin havaitsee konteksteissa esiintyvän tietyn saman tekijän. sinänsä mielenkiintoista miten erilaisia psykologisloogisia testejä pystytään soveltamaan ehdollistumiin (samankaltaisuuksien havaitseminen, yhden kirjaimen muuttaminen sanoista, tavujen jatkuvuus..). tähänkin löytyy konstit.

Paikannus. jos et halua jonkin ehdollistuman vaivaavan siten, että se tarttuisi muihinkin samankaltaisiin asioihin, määritä itsellesi sen konteksti. ei esim. kaikkien ovien tarvitse herättää tiettyjä ajatuksia, vain vain tietyssä paikassa, tietyllä kadulla olevan. jos senkään. ovet myös hyvin erilaisia toisiinsa nähden. saranat, kahvat, pinnoitteet, materiaali, paino, rako lattian välissä, naarmut, kiilto, mitä siinä vieressä on, missä se sijaitsee, onko sillä mitään erityistä merkitystä?

Pienin rakenneosa, mistä asiat voivat koostua. Esim. kirjain I on sellainen, josta voi koostua mikä tahansa muu asia. Varaa se omaan käyttöösi. O myös ja pikselit ja sähkövirta ja atomit ja kaikki muu.. neste, kaasu, kiinteä aine.. Kutsu niitä  nimellä...

Käytä ajatusaikaa lukuisiin eri asioihin. lue erilaisia lehtiä, tee ristisanatehtäviä, käy erilaisissa paikoissa.. kaikki tämä laimentaa ehdollistumien pysyvyyttä, tehden niistä löyhemmän linkin omaavia (koska niitä ei ajatella ja täten vahvisteta niitä)

Luo ryhmiä ja vertaile niitä keskenään. sijoita henkilö, joka haluaa ehdollistumia luoda ja joka haluaa tai tapaa tulla tietoisuuteesi, ryhmään, jossa on samankaltaisia ihmisiä ja vertaa tuota ryhmään toiseen ryhmään, jossa on erilaisia ihmisiä. kenties näissä kahdessa eri ryhmässä voisi olla yksi samanniminen ihminen, jolloin ero kahden nimen omaavan välillä muodostuu selkeämmäksi, eikä pelkkä nimen kuuleminen ensimmäiseksi tuo tietoisuuteen juuri tuota toista tyyppiä, vaan sen toisen, mieluisamman.

Turhien kategoriaan sijoittaminen. ohjaa ei-kaivatut johonkin turhien ajatuksien kategoriaan. toista tuota kaavaa jonkin aikaa ja siirrä sitten turha kategoria vielä suurempaan turhien kategorioiden kontekstiin, jolloin opetat mielellesi sen olevan erityisen turhaa.

Mielen virkeänä pitäminen. ristikoiden ja sanaharjoitusten ja muiden mieltä "virkeänä pitävien" asioiden ajatteleminen vähentää asioiden tietoisuuteentulemistaajuutta olennaisesti ja tällöin siirtymät ajatuksista toisiin johtavat entistä harvemmin juuri siihen ei-kaivattuun ajatukseen. loppujen lopuksi ei-kaivattu ajatus jää unohdukseen, eikä se enää esiintullessaankaan vaivaa mitenkään erityisesti. jos edes esiin enää tulee.

Johdattelu toisiin ajatuksiin. jos joku yrittää ehdollistumaa, johdattele siitä ajatus muuanne, ja siitä vielä eteenpäin ja siitä vielä eteenpäin. yhdistele näitä ehdollistumasta eteenpäin ajateltuja ajatuksia, muodosta verkostoa niiden välillä. ehdollistuma ei voi tallentua tuolloin eksaktissa muodossa, jolloin se käytännössä jää käyttökelvottomaksi, eikä vaivaa millään tavoin. voit yhdistellä aivan randomilla sinne sun tänne, tai pyrkiä vahvistamaan sellaisia linkkejä aivoissasi, joiden itse haluat vahvistuvan. jos jonkun yrittämä ehdollistuma pyrkii palaamaan ajatuksiin tuon "verkon vetämisen" aikana, siirry vain seuraavaan ajatukseen. se osoittaa aivoillesi, että se on merkityksetön tekijä.