Rekisteritiedoista ja raporteista itsehuolehtiminen

Eri rekistereissä olevista omista tiedoista kannattaa itse pitää edes jonkin näköistä huolta, sillä pidemmän päälle niihin voi alkaa kertymään (kollektiivisesti) niin paljon väärää tai vääristävää tietoa, että niiden perusteella muodostettava "tarina" voisi olla kohteesta itsestään suorastaan omituinen. Pääpiirteissään esim. erilaiset lausunnot, lääkärin kirjoittamat raportit ja muut edes yhden tekstikappaleellisen tietoa sisältävät tekstit voivat olla kohdettaan suhteellisen hyvin kuvaavia, mutta jo pelkästään yksi yksittäinen väärä sana voi muokata vaikutelmaa täysin toisenlaiseksi.

Harvemmin on niin, että kaikista eri rekistereistä käydään haalimaan kasaan tietoa, jonka perusteella pyrittäisiin, osaltaan, muodostamaan kokonaiskuvaa jostain tietystä henkilöstä. Voidaan kuitenkin olettaa olevan tilanteita, joissa tietoa haetaan yhdestä keskitetystä rekisteristä, joka sisältää tietoa, jonka ovat tuottaneet useat eri yksiköissä työskentelevät henkilöt. Mahdollisesti kohteena olevan luvalla tai sitten jonkin painavan syyn vuoksi ilman erillistä lupaa. Tällainen keskitetty rekisteri voisi olla esim. jokin terveydenhuoltoalaan liittyvä. Lisäksi saatettaisiin kaivata tietoa jonkin viranomaisen rekisteristä (esim. poliisi). 

On myös huomioitava, että käyttäjäoikeuksien hallinta eri rekistereihin pääsyn suhteen voi olla liian lepsua, minkä vuoksi esim. terveyspalveluiden tuottajien tapauksessa joku sellainen sairaanhoitaja, jota et ole koskaan tavannut, voi lukea sen mitä lääkärisi on sinusta kirjoittanut. Jos tämä lukija on tietoa vuotavaa tyyppiä, voi yksittäisillä merkittävillä sanavalinnoilla, joita sinua koskevissa teksteissä esiintyy, olla suurikin merkitys.

Ajattele yksittäisten merkityksen osalta esim. tilannetta, jossa lääkäri on kirjoittanut, että "potilas ei koe jaksavansa aloittaa opinnäytetyön tekemistä", vaikka todellisuudessa kyseinen opinnäytetyö olisi tehty ja kyse oli siitä, että potilas kokee toisinaan uupumusta, eikä sen vuoksi koe olevansa ideaalinen työntekijä. Mielenkiintoista on se, kuinka tällainen vääristymä on päässyt syntymään, jos olisi niin, että sanaa "opinnäytetyö" ei olisi lääkärin kanssa käydyissä keskusteluissa koskaan edes esiintynyt, mutta sanan "työharjoittelu" kyllä. Myöhemmin näitä kirjoitettuja tietoja lukevan vaikutelmaksi tästä potilaasta, jonka hän saattaa tuntea tai tietää jotain kautta, voi jäädä se, että hän potilas kykene suoriutumaan niin merkittävästä ponnistuksesta kuin opinnäytetyö.

Olisi myös naiivia ajatella, että ylöskirjatut tiedot eivät koskaan olisi tahallaan väärin kirjoitettuja tai saneltuja. Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä, mikä tarkoittaa sitä, että valkealla kaavulla tai essulla ei voi saada katoamaan mahdollista halua olla asiakkaana tai potilaana olevalle ilkeä. Jos virheiden syytä lähtee selvittelemään, voi olla melko varma, että syyksi ei ihan ensimmäiseksi myönnetä tahallisuutta, vaan vedotaan esim. sanelun purkamisessa tapahtuneeseen virheeseen.

Joissain tapauksissa tämä vaatii sen, että sekä sanelun purkaja, että sanelija olisivat yhtämielisiä siitä, että asiakas/potilas ansaitsee jonkin tietynlaisen haitallisen kohtelun, mutta lääkäri voi niin halutessaan vääristellä raportteja myös ilman, että hän käyttää jotain toista apuna tai syntipukkina. Esim. omista terveyskeskuskäynneistäni on jäänyt raportteihin merkintä "opiaattilääkemääräyksestä" (opiaatti = morfiini), vaikken koskaan ollut saanut mitään sellaiseenpäin vivahtavaakaan. Työterveyslääkäri taasen oli kirjannut tapahtumakuvauksessa, että minulla olisi ollut "ruhje rinnassa", vaikka kävin näyttämässä selkääni.

Haitallisinta väärien tietojen esiintyminen rekistereissä on silloin, jos ne päätyvät poliisitutkimuksen kautta mediassa julkistettavaksi. Useimpien ihmisten kohdalla näin ei varmaankaan käy, mutta teoreettinen mahdollisuus tällaiseen rekisteritietojen julkaisemiseen on olemassa.

Riippuu hiukan rekisteristä ja rekisterinpitäjästä, kuinka rennolla otteella sinne tekstiä kirjoitetaan, kuinka vastuulliseksi tietojen ylöskirjaajat tehtävänsä kokevat. Toisinaan väärää tietoa päätyy rekistereihin aivan aidosti tahattomista syistä, mutta jos niitä ei kukaan tarkista, niin väärät tiedot jäävät sinne.

Omien tietojen korjaaminen tai yleensä saaminen itsensä nähtäväksi voi joissain tapauksissa olla erittäin hidas prosessi, hitauden koostuessa lähinnä odottamista, eikä niinkään prosessin työläydestä. Jos mahdollisuutta täysin sähköiseen asiointiin ei ole, joutuu täyttämään paperisen lomakkeen ja lähettämään sen käsiteltäväksi rekisterinpitäjälle.

Odotusaikaa voi esim. poliisilaitokselta tietoja itsestään pyytäessä kertyä jopa useita kuukausia. Jos odotusaika tympii ja viiveestä tiedustelee erikseen, voi jopa kuulla kerrottavan asian käsittely on "unohtunut" ja että "nyt se otetaan käsittelyyn". Tällainen "unohtaminen" voi kieliä siitä, että tietojen pyytäjää ei koeta riittävän merkitykselliseksi tai sitten kyse voi olla myös jonkinlaisesta egokysymyksestä, jossa tietojen pyytäjä on jollain tapaa merkittävä ja rekisterinpitäjän edustaja haluaa esim. asenteellisen syyn vuoksi "näpäyttää" tietojen pyytäjää hidastelemalla tahallaan.

Taustatukea ruuhkaisuutta käsittelyssä selityksenä käyttävällä rekisterinpitäjä voi saada paikallisesta sanomalehdestä, joka julkaisee aiheesta jonkin lyhyen jutun ja sitä kautta tekee ruuhkaisuusväittämästä ikään kuin tosiasian. Todellisuudessa media on jo vuosikymmeniä osannut puhua niin luontevasti höpöjä, ettei sille yksi sellainen lisää merkitse mitään. Ei sieltä poliisilaitokseltakaan kukaan mene erikseen vaatimaan lehteä tekemään korjausta väittämään, vaatimalla, että pitää heti seuraavana päivän kertoa, ettei mitään erityistä ruuhkaa oikeasti olekaan. Kaikki ihmiset haluavat lähtökohtaisesti työskennellä siten, että siinä systeemissä missä hän työskentelee on redundanssia. Tieto ruuhkan olemattomuudesta aiheuttaisi vain lisää uusien töiden tekemistä.

Sitenkin voi käydä, että kun pyydetyt tiedot lopulta tulevat, niin sisältönä on käytännössä pelkkiä otsikoita. Mitä sellaisilla tekee?

Kaikki tapahtumia, joita esim. lääkärit ja terveysalalla työskentelevät ovat jopa velvoitettuja kirjaamaan ylös, ei välttämättä kirjata mihinkään ylös. Tämän voi kukin itse todeta pyytämällä nähtäväkseen omia terveystietojaan. Oikeusturvan kannalta tämä on erityisen haitallista esim. sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö on otettu tutkittavaksi psykiatriselle osastolle. Voi hyvinkin käydä niin, että tutkivat ja hoitavat henkilöt saavat ulkopuolisten kanssa keskustelun kautta tutkittavasta tietoa, mutta jos täten saatu tieto on ollut vääristelevää tai väärää, ei tämä välttämättä mitenkään käy ilmi potilasasiakirjoista, koska niihin ei ehkä ollenkaan ole kirjautunut ylös mitään ulkopuolisten kanssa tapahtuneita keskusteluita.

Suosituksena voikin pitää, että psykiatrisella osastolla potilaana ollessaan, kannattaa itse kirjoittaa asiat ylös mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Jos on paljon ylöskirjoitettavaa, kannattaa kirjoittaa ylös sellaisia merkittävimpiä suurempia linjoja ja joukko yksityiskohtia, joiden avulla voi myöhemmin palauttaa tilanteen mieleensä ja kirjoittaa tapahtumat varsinaisten virkkeiden muotoon.

Psykiatrinen osasto saattaa olla juuri se paikka, jossa osastolla työskenteleviä kaikista vähiten kiinnostaa kirjoittaa raportteja heidän totuttuaan liiaksi siihen, että heidän tehtävänään on lähinnä istua ja seurata etäämpää lääkkeillä rauhoitettuja potilaita. Nimimerkillä Tiedän mistä kirjoitan.