Teksti joka antoi aihetta ottaa tarkkailtavaksi

 

Originaali teksti postitettuna koulun kemian keskustelufoorumille (vuonna 2008)

Fine. Käyköön minullekin myöhempi ajankohta. Eipä kai siitä niin haittaakaan voi olla, jos kurssia tavallaan hieman venyttämällä tehtävien tekemisiä voi ripotella hieman toisin.

Riskinä tosin on, että jos myöhempi ajankohta on juurikin uusintakoepäivä, niin joudun taas seuraamaan kuinka jälleen yksi elämäänsä katkeroitunut opettajaressukka pyrkii projisoimaan muihin opiskelijoihin jonkin väärän mielikuvan minusta, mikä opettajan tulkinnan mukaan olisi siinä yhteisössä ja sinä hetkenä minun kannaltani epäedullinen, ja kohtelemaan minua tuon mielikuvan mukaisesti. Tai ehkä annettua vaikutelmaa oli tarkoitus amplifioida myöhemmin, jottei se jäisi liian monitulkintaiseksi. Ihan perussetti siis.

Edellisenä uusintakoepäivänä valvoja tuli tyköni ja puhutteli minua kuin älyllisesti hidasta tiedustellessaan: "onhan sinulla tässä nyt rauhallinen paikka tehdä koetta". Sinänsä mielenkiintoiset sanavalinnat opettajalta, joka ei ole koskaan tavannut minua aiemmin, varsinkin kun tilanteessa ei esiintynyt mitään erityistä hälinää, eikä hänellä ollut minulle mitään muuta asiaa kerrottavana.

Viime viikkoina en juurikaan ole koululla käynyt, mutta eiköhän joidenkin opiskelijoiden mielessä jo ole ottanut tulta sellainen ajatus, että "älyllisesti hitaudestani johtuen, joudun käymään uusintakokeissa" -- mistäpä muut opiskelijat olisivat tietäneet minun olevan tekemässä vasta tietyn kurssin varsinaista koetta. Tämähän oli siis vain yksi osa pidempää sarjaa.

Tietynlainen vihjailu, jossa pyrkimyksenä on romahduttaa tai ainakin sekoittaa jonkun henkilön statusta, asemaa tai muuta sellaista, täsmää hyvin kyseisen koulun yleiseen mentaliteettiin, sekä slurps-slurps -opettajien sitä ruokkivaan asenteeseen.

Taannoin ihan ajatusleikkinä mietin kuinka nopeasti opiskelijoiden mieli oikeasti toipuisi, jos koulussa tapahtuisi ammuskelutapaus, jossa kuolisi puolisen tusinaa oppilasta. Vaikutelmani on, että jos tapahtuma olisi aamupäivällä, eikä rakennukseen itseensä jäisi merkkejä tapahtuneesta, hyvin harva jo kahden päivän kuluttua kouluun palattuaan löytäisi itsestään mitään suurempia tuntemuksia tapahtunutta kohtaan.

Edellisellä tarkoitin viitata siihen, että joskus ennen muinoin vaikuttaneesta hyvä/paha -jaottelusta on tullut hauskaa/ei tunnu missään -jaottelu.

On se minuunkin vaikuttanut siinä mielessä, että aina kun kohtaan uuden opettajan, laitan kellon raksuttamaan ja odotan kuinka kauan menee ennen kuin hän ensimmäisen kerran pettää minut jollain tapaa.

Mistähän saisi sellaisia psykologisia tuntosarvia, joilla Nietzsche kertoo tunnistavansa saastan, joka joissakin ihmisissä esiintyy, ja jota on voitu koulutuksen avulla kaunistella -- kuten hän kertoo Ecce Homo -kirjassaan?

Että silleen. Ensi viikolla tarkastelemme yksittäistä Paramaecium-tohvelieläintä, joka on "yksinkertainen, yksisoluinen eliö, pelkkää kehoa eikä lainkaan aivoja tai mieltä, uimassa nopeaksi kauemmaksi mahdollisesta vaarasta, joka vaanii tietyssä osassa sen ympäristöä" (kirjasta Antonio Damasio: Spinozaa Etsimässä), sekä luemme ääneen katkelmia Sun Tzun teoksesta The Art of War.